Tietoa minusta

• Olen SRL:n 1-tason valmentaja.
• Olen kilpaillut alue- ja kansallisella tasolla vaativa B ja vaativa A -luokkia. Olin Hämeen alueen aluerankgin 1. nuorisssa ratsastajissa vuonna 2021 sekä juniorina olen voittanut mm aluemestaruuden 2017, sijoittunut aluemestaruuksissa toiseksia 2021, ollut rankingsijalla ja osallistunut SM-kisoihin vuonna 2018. 
• Olen valmentanut yli 5 vuotta ja ratsuttanut asiakkaiden hevosia yli 6 vuotta.
• Olen hevoslähtöinen, painotan valmennuksissa ja ratsastaessa rentoutta, tasapainoa, positiivisuutta sekä harmoniaa. 

Minun tarinani

Olen 22 vuotias nuori nainen Lahdesta. Olen ollut koko ikäni hevosten parissa ja meillä on ollut melkein aina hevosia äitini kanssa. Hevoset ovat minulle elämäntapa, eikä harrastus, vaikkakin se kliseiseltä kuulostaakin.

Ensi kosketukseni hevosiin tapahtui reilu vuoden ikäisenä silloisessa Messilässä. Äitini oli synttäreillä ratsastamassa ja pääsin hänen eteensä istumaan kypärän killuessa silmillä. Sen ikäisenä en tosin tainnut ymmärtää, mitä tässä tapahtuu ja mihin se johtaa. Seuraavana vuonna pääsin aina äidin tunnin päätteeksi kyytiin loppukäynneiksi. Virallinen aloitus tapahtui kolmen vanhana, pääsin Pähkinä -ponilla tunneille. 

Vuotta myöhemmin elämääni astui ihka oikea ja ikioma valkoinen satuponi Julia. Julia oli aikuisille kuin ihmisen mieli, lapsille ei sitten niinkään. Mutta kyllähän siinä oppii, kun poni oli juossut kerran yli. Ei juossut toiste. Omia poneja ei montaa ollut (äidin hevosilla en voinut siihen aikaan ratsastaa) ja samaan aikaan kävin lähes aina ratsastuskoulussa useamman kerran viikossa. Minulla ei siis ole koskaan ollut "ponivuosia", koska lapsuudessa se oli enemmänkin harrastelua ja hauskanpitoa vailla mitään ajatusta vakavuudesta.

Hevosiin siirryin 11-vuotiaana Jakin myötä ja samalla ajatus kilpailemisesta alkoi itämään. Silloin toki kuvittelin vielä haluavani esteratsastajaksi, Jakista olisi ollut opettajaksi molempiin lajeihin. Mutta tarpeeksi monta kertaa kun löytää itsensä esteiden seasta, alkaa kouluratsastus tuntumaan riittävän jännittävältä. Niinpä laji valikoitui kuin itsestään. Tai olosuhteiden pakosta. Jakin kanssa edettiin helposta C:stä aina helppoon A:han saakka. Sillä maastoiltiin, hypättiin, uitiin ja se olikin ihan mahtava monitoimipappa. 

Jakin jäätyä eläkkeelle minulle hankittiin Nebu. Nebu oli ollut pihan perällä jonkun aikaa ja oli aika pulskassa kunnossa. Sen kanssa lähdettiin aika nollasta ja aluksi tiputettiin vaan hevosen painoa pois. Pikku hiljaa pääsin Nebun kanssa treenaamaan, mutta aika nopeasti selvisi, että helppoa ei tulisi olemaan. Hän oli aika itsepäinen ja aina löytyi pilkettä silmäkulmasta. Puolentoista vuoden tahkoamisen jälkeen päätettiin luopua Nebusta. Nebu myytiin estehevoseksi, jotta se pääsi tekemään sitä mistä se oikeasti tykkäsi ja minulle ostettiin tilalle kouluhevonen. 

Palazzo eli tutummin Patu ostettiin vuonna 2014. Tässä kohtaa ei tiedetty mikä kultakimpale ostettiin. Patusta tuli once in a life time horse minulle ja äidilleni. Sen kanssa tie oli pitkä ja kivinen, mutta äärettömän opettavainen. Patun kanssa kilpailin juniorivuoteni aika menestyksekkäästi. Voitin Patun kanssa aluemestaruus hopeaa 2015 ja kultaa 2017. Kilpailin alue- ja kansallisella tasolla helppo A ja vaativa B-luokissa, joista tuli sijoituksia ja voittoja. Vuonna 2018 kilpailin junioreiden SM-kilpailuissa. Patu opetti minulle treenaamisesta, kilpailemisesta ja itsensä voittamisesta. Asuin myös Patun kanssa 2017-2018 talven Ruotsissa, jossa valmentauduin ja tein töitä. Ratsastin siellä paljon erilaisia hevosia ja opin paljon hevosalasta.

Nuorten vuoteni meni suurimmaksi osaksi kisoissa valmentajan tai katsojan roolissa Patun ollessa paljon saikuilla. Muutamia kisoja pystyin aina käymään silloin tällöin, ihan hyvällä menestyksellä. Viime kaudella (2021) saavutin yhden unelmani ja starttasin kisoissa minun ja Patun ensimmäisen vaativan A:n. Kerran harjoituskisoissa ja kerran aluekisoissa, molemmista oikein kelpo prosentit. Monta vuotta oltiin ns. valmiita vaativaan A:han ja olimme treenanneet niitä asioita pitkään kotona, mutta Patun sairaslomat aina estivät vaativan A:n startit. Viime vuonna onni oli puolellani ja sain toteutettua viimeisen kilpailullisen tavoitteeni Patun kanssa. Tällä kaudella oli tarkoitus jatkaa siitä mihin viime vuonna jäätiin, mutta elämä ei mennyt niinkuin suunniteltiin ja Patu lopetettiin keväällä. Patun paikalle jäi iso tyhjä aukko, enkä usko, että sitä voi kukaan hevonen ikinä täyttää, mutta kiitollinen olen Patulle kaikesta. Ilman Patua en olisi yhtä monipuolinen ja hyvä ratsastaja, kuin nyt olen. 

Vuonna 2016 syntyi äitini ensimmäinen omakasvatti Violan Aava.  Aavan tarina lähti äidin ystävän heitosta "tee varsa tolla mun tammalla". Ja niinhän se varsa sitten tehtiin. Tietämättä juurikaan suomenhevosista, olemmehan aina olleet "puokki-ihmisiä", katsottiin oreja ja päädyttiin yhteistuumin Silvolan Hemminkiin, koska se nyt vaikutti ihan kivalta ja oli kätevästi hyppäämässä samalla tallilla, missä Aavan emä silloin asui. Kun Aava vihdoin syntyi, ensireaktioni oli itku ja pettymys, se ei ollutkaan musta ori. Tunne vaihtui kuitenkin nopeasti iloon ja onneen kauniista terveestä varsasta. Aavan olen ratsuttanut alusta saakka itse, välillä kokien haasteena sen "suomehevosmaisuuden". Toisinaan koen myös turhautumista oman kehityksen pysähtyessä, enhän sen kanssa tule pääsemään vaikeammalle tasolle. Silti on kuitenkin hienoa seurata sen edistymistä, koska "ihan itte tein". Tavoitteena Aavan kanssa on kasvattajakilpailut syksyllä 2022 ja kenties tulevaisuudessa viedä se niin pitkälle, kuin sen rahkeet suinkin riittää.

Meillä on siis alkanut erilainen elämäntilanne, jossa omistuksessamme on ainoastaan yksi hevonen. Edellisen kerran näin oli lähes 10 vuotta takaperin. Tarkoituksena onkin keskittyä tiiviimmin myös asiakkaisiin, heidän valmennuksiinsa sekä hevostensa ratsutuksiin. Valmentaudun itsekin säännöllisesti, jotta osaamiseni pysyy ajantasalla. Toki pidän silmät auki mahdolliselle kilpailu -diilille, jossa myös oma kilpailullinen etenemiseni jatkuisi. Tämä laji on sitä mitä haluan tehdä, tämä on intohimoni, rakkauteni, tässä olen parhaimmillani.